Juna-asemalla oli tänään joku laskelmoitu outolintumiitti ja sen lisäksi kaikki maailman emoernut ja muut mitkälie kummajaiset olivat ilmeisesti aikeissa matkustaa jonnekin ja mä koetin nostaa kaulukset pystyyn, ettei kukaan kysyisi mua mukaan. (Miittiin tai minnekään.) Muutaman metrin siellä kulki rauhassa ja sitten joku pysäytti kysyen, mistä tulen ja mitä varten eikä mulla edes ollut sukkia jalassani. Miksi niitä edes kiinnosti?
Huomenna Helsinkiin, enkä mä edes tiedä mitä aion tehdä siellä sitten kun kello on tullut yksi. Tai no, on mulle hieman lisäohjelmaakin järjestetty mutta lähinnä ajattelin kuolla tylsyyteen ihmisjoukoissa heittelehtien ja tuntea itseni taas osaksi jotain. (Ja saan olla yksin kaukana kotoa ihan kuin Englannissa, paitsi lähempänä ja pienemmässä kaupungissa.) Ja juna lähtee aamulla puoli seitsemän.
Mitä muuta mä tein tänään? En mitään. Jätin lähtemättä Tampereelle, vaikka olisin päässyt äidin kyydillä Ideaparkiin ja siskon kanssa junalla takaisin ja sitten vain tujotin Voicea eli oikeasti Green Dayn livejä ja pianocovereita vähän kaikesta kännykästäni ja televisio välkkyi taustalla. Sieltä tuli From Yesterday ja jotain Foo Fightersiä ja Illuminated ja olin melkein iloinen, mutta vielä iloisempi olin Longviewistä. Tui.
Keksikää minullekin asiaa, jooko. Haluan jotakin, mistä kertoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti